Iso Jussi ajeli siististi sähköllä

Iso Jussi matkaan jo käy – vuosi taaksepäin sähköautoa testaamassa

Kun elokuussa Facebookia selatessani huomasin, että Hyundai hakee kolmea sähköautoilusta kiinnostunutta mukaan autokuntaan, joka osallistuu syyskuun alussa ”Yhdessä Sähköllä” – tapahtumaan, jonka järjestivät Fortum ja OP Kulku, päätin välittömästi hakea mukaan. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut erilaisista sähköllä toimivista ajoneuvoista ja työssäni kohtaan säännöllisesti asiakkaita, jotka ovat hankkineet sähköauton tai sellaisen hankintaa suunnittelevat. Uskoin saavani reissusta lisää työkaluja siihen, minkälainen sähkösopimus sähköautoilijalle parhaiten sopii. Toki ei pidä sivuuttaa sitä tosiasiaa, että ikuinen autohullu pääsisi tuliterän Hyundai Ioniq Electricin rattiin ja samalla ensimmäistä kertaa elämässään ajamaan täyssähköautoa. Enpä siis olisikaan voinut olla iloisempi, kun elokuun lopussa sain puhelun, jossa kerrottiin, että olin yksi mukaan valituista hakijoista.

Asiallinen autokunta

Soittaja oli Anu Hyundailta. Hän toimisi autokuntamme johtajana. Anun lisäksi autokuntaamme kuuluivat Pete, jolla ei minun laillani ainakaan vielä ole sähköautoa ja Jonni, jolla taas on pitkä kokemus sähköautoista ja joka itsekin omistaa Ionic Electricin. Matkan aikana kävimmekin pitkiä keskusteluja sähköautoilusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Niissä Anun ja Jonnin tietämys oli enemmän, kuin tarpeen sillä olinhan päättänyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja ottaa selville kaiken, mikä sähköautoilussa on ikinä mieltäni askarruttanut – vaan eipä askarruta enää.

Kohti Himosta ja takaisin

Matkamme määränpäänä oli siis ”Yhdessä Sähköllä”- tapahtuma, jonka mainitut Fortum ja OP Kulku järjestivät Himoksella. Autokunta, jonka muut jäsenet ovat pääkaupunkiseudulta poimi minut kyytiin Valkeakosken Energian toimipisteeltä, Roineenkatu 24:stä. He olivat ladannet välillä auton Hyvinkäällä. Matka jatkui Valkeakoskelta tietä 310 Kangasalle ja Kangasalta tietä 58 Orivedelle. Orituvalla latasimme hetken autoa ja jatkoimme sitten määränpäähämme Himokselle, jossa vietimme leppoisan iltajuhlan maittavan illallisen ja sähköautoasioiden merkeissä. Lauantaiaamuna lähdimme hyvin nukutun yön ja tukevan aamupalan jälkeen paluumatkalle. Ajoimme Tampere – Jyväskylä – tietä Suinulaan, josta poikkesimme ”isolta tieltä” kohti Kangasalan keskustaa, sieltä 310:iä Valkeakoskelle, josta vanhaa Sääksmäentietä Sääksmäelle, jossa jäin kyydistä pois ja muu autokunta jatkoi 3-tielle ja kotia kohti.

Tiedonjanoni lisäksi myös ajamisen himoni sai mukavasti lievitystä, kun sain olla Ioniqin puikoissa mennessä Valkeakoskelta Orituvalle ja tullessa Himoksesta Sääksmäelle. Pakko myöntää, että pikkuisen jänskättikin, kun en ikinä ollut sähköautoa ajanut. Olisiko moderni kulkine liian herkkä ison miehen 47:lle? No ei tosiaankaan ollut. Autoa oli erittäin helppo käsitellä ja kaasupolkimen (vai pitäisikö sähköisten kosketinsoittimien mukaan käyttää termiä ”expressio-pedaali) herkkyys oli juuri sopiva ja näin ollen sähkömoottoria oli helppo käskyttää. Istuimet olivat mukavat ja niissä oli riittävästi sivuttaispitoa, hallintalaitteiden ergonomia tuntui heti luontevalta ja isompikin köriläs mahtui hyvin niin kuskin kuin pelkääjänkin paikalle. Hyvän ajoasennon löytäminen ei todellakaan ollut työlästä. Niin tien päällä kuin kaupungissakin ajamisen helppous ja mukavuus olivat päällimäiset vaikutelmat. Ohjaus oli sopivan tarkka ja vaste hyvä. Kaupunkioloissa ketterän oloinen auto käyttätyi maantienopeuksissa rauhallisesti ja tasapainoisesti. Kangasalantien ja Orivedentien maukkaisiin mutkiin Ioniq taittui helposti ja eleettömästi. Onnistuneen alustarakenteen / jousituksen lisäksi tämä on varmasti auton 50/50-painojakauman ansiota, jonka taas mahdollistaa mm uudenaikainen kompakti ja kevyt litium-ioni-polymeeriakku, joka monista kilpailijoista poiketen on sijoitettu taka-akselistolle.

Mukavaa matkantekoa.

Se, mikä jaksoi sähköautolla ajamisessa yllättää, oli äänettömyys. Varsinkin risteyksiin ym pysähdyttäessä tuli useinkin mieleen, että nytkö tämä sitten sammui? Sähköautoapa ei ajeta takapuolituntumalla, kuten olen tottunut jo neljäkymmentä vuotta moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ajamaan.Itse asiassa ainakin osin ajetaan: nyt vaan piti oppia aistimaan, mitä vakosamettihousujen ja valtatien välillä tapahtui. Asiaa helpottikin sitten ”päristimen” puuttuminen. Hiljaisuudessa on aina hyötynsä. Eipä tarvinnut keskustellessa korottaa ääntään, kun hyvin maltilliset rengasäänet ja hyvän äänieristyksen ohella kiitettävän matala ilmanvastuskerroin (0,24) pitivät matkustamon hiljaisena.

Halpaa huvia

Käyttökustannuksiltaan sähköauto on muihin verrattuna ylivertainen. Esimerkiksi Ioniq kulutti keskimäärin 13 kilowattituntia sadalla kilometrillä, mikä on kustannuksena noin puolestatoista kahteen ja puoleen euroon latauspaikasta riippuen. Jokainen osaa varmasti laskea, minkä verran sillä saisi menovettä ”perinteisempään” autoon. Myös huollot ovat huomattavasti halvempia, sillä ei ole esim vaihdettavia öljyjä yms. Koeajoautomme 15 000 kilometrin määräaikaishuolto maksaa vajaan satasen, kun vastaavankokoisen bensa-auton kohdalla se on keskimäärin kolme kertaa kalliimpaa. Ihan pikkujuttu eivät ole myöskään erilaisten kauppaliikkeiden tarjoamat ilmaiset latauspisteet ja kun sähköautoja alkaa jo saamaan ”tavallisen perheautonkin” hinnalla, on esim ruuhkavuosien paineissa ponnistelevalle lapsiperheelle tällä asialla todellista taloudellista merkitystä. Ja toki monelle muullekin.

Mikä sitten mietityttää?

Lataaminen ja siitä johtuva tarkemman matkasuunnittelun tarve pisti hieman pohtimaan muuten sähköautoilun ”mutkattomuutta”. Sähköautoilijan pitää olla selvillä erilaisista latausstandardeista, niiden latausnopeuksista ja siitä, mitkä niistä passaavat omaan pirssiin. Vaikka ”tankillinen” maksaisikin vain kolme euroa, sen täyttäminen voi kestää jopa tunteja. Tämä toki ääritilanteessa, eikä autoa aina latauspisteellä ladatakaan täyteen vaan usein sen verran, että ilman tiellejäämisen pelkoa pääsee huoletta seuraavalle latausasemalle. Latauspistekarttoja löytyy useista nettipalveluista ja esim Ioniqin navigaattori näytti lähimmät pisteet kartallaan, mutta en ole kovinkaan vakuuttunut yhdenkään palvelun täydellisestä kattavuudesta. Tutuilla nurkilla ja reiteillä kukin tietenkin tietää muutenkin, missä autoaan voi ladata ja kotonahan se silmäterä sitten ladataan kaikessa rauhassa täyteen. Esim Ioniqin lataaminen täyteen normaalista valovirtapistokkeesta kestää 12 tuntia, erikseen asennettavasta 32 amppeerin kotilatausasemasta 4,5 tuntia ja julkisella 50 kW:n tehoisella latausasemalla lataukseen kuluu 30 minuuttia tai sitten100 kW:n tehoisella 23 minuuttia. Mainitut latausajat siis tyhjästä täyteen. Valkeakoskelta löytyy tällä hetkellä kaksi julkista latauspistettä: Ulvajankatu 1:ssä, Lepänkorvan parkkipaikalla ja Koskikaran kattoparkissa.

Monimuotoiset maksutavat

Riippuen palveluntarjoajasta lataus maksetaan joko tunnistautumalla rfid-kortilla / -avaimen tai mobiiliaplikaatiolla ja niihin liitetyllä maksukortilla, joka voi olla vaikka ”vain” visa electron (varsinaista luottokorttia ei siis tarvita, kunhan tilillä on ladatessa katetta) tai sitten sms-viestillä, jolloin lataus veloitetaan puhelinlaskulla. Poikkeuksena esim Motonetin ei-kanta-asiakkaat maksavat latauksen erikseen ostettavilla latauslipukkeilla. Ilmaisissa pisteissähän ei sitten maksutapoja tarvitse miettiä. Mielenkiinnolla odotan, koska Audin ideoima lataustapa, jossa maksuäly on autossa itsessään, tulee markkinoille. Teslallahan tämä jo  on käytössä, kun latauksen ilmaisuus perustuu auton vin-koodiin. Myös normaaleilla maksukorteilla polttoaineautomaattien tapaan, ilman ylimääräisiä tunnistautumiskuvioita toimivilla latauspisteillä luulisi olevan kovinkin tilausta.

Lopputulema

Sähköautolla ajaminen on ehdottomasti ekoteko. Sen lisäksi se on vielä mahdottoman edullista ja kivaa. Vaikka sähköautoilijat nyt ehkä ovatkin hieman ”pioneerin” asemassa, se huoli on äkkiä taputeltu. Latausasemia tulee koko ajan lisää, sähköautot kehittyvät ja niiden hinnat laskevat. Myös taloyhtiöiden kannattaa olla aktiivisia ja ruveta tarjoamaan latauspisteitä asukkailleen. Kotilataus ei voi olla omakotiasujien yksinoikeus. Samoin verkkoyhtiöiden pitää olla hereillä: yleistyvät pikalatausasemat ja niiden jatkuvasti lisääntyvät tehot asettavat myös omat vaatimuksensa energiantarpeelle. Lisäksi on sanomattakin selvää, että hiilijalanjäljettömän energiantuotannon määrää on maassamme jatkossakin mm sähköautoilun tarpeista johtuen kasvatettava. Sähköauto on päivä päivältä yhä useamman ulottuvilla; ne eivät ole enää vähään aikaan olleet pelkästään kalliita luksusautoja, vaan myös ”tavallisen autonkäyttäjän” ajoihin ja kukkarolle passaavia kulkineita tulee koko ajan markkinoille. Autokuntamme viisiovinen  perheauto maksaa varusteista riippuen hieman alle 40 000 ja nettiautossa oli myynnissä yli 150 käytettyä sähköautoa. Reilulla kymppitonnilla näytti saavan jo varsin mainionoloisen ajopelin. Sähköautot tulevat – ja se on kyllä hyvä se

TOIMITUKSEN HUOMIO:

Pari päivitystä vuosi sitten kirjoitettuun, edelleen ajankohtaiseen juttuun: Täyssähköautot, ottavat yhä voimakkaammin jalansijaa liikenteessä. Niiden myynti on kasvanut n 113% ja käytettyjäkin näytti nettiautossa olevan yli 270 hintojen lähtiessä edelleen n 10 000 €:sta. Julkisia latauspisteitäkin on maassamme jo kiitettävästi, eli n 2500 kpl, kun esim bensa-asemia on n 1800 kpl

Kirjoittaja; Juhani Fredrikson, Valkeakosken Energia Oy